|
Viipurilainen Kotileipomo on Ylä-Hemmilöiden perheyritys.
ESS-Ursula Lehtivuori
Hirsimetsäntie 25 on vaatimaton tukikohta Viipurilaisen Kotileipomon maukkaille leiville ja hyväntuulisille leipureille.
Pienleipomo on Ylä-Hemmilän miesten reviiriä. Töissä ovat Veikko-isä, 59, ja hänen neljä poikaansa Timo, 29, Teppo, 27, Tuomas, 24, ja Joonas, 20.
Riitta Ylä-Hemmilä, Veikon vaimo ja poikien äiti, turvaa selustaa käymällä vieraalla töissä ja rientää apuun hädän hetkellä.
Oman väen lisäksi leipomossa työskentelee kuusi leipuria, huoltomies ja pari kiireapulaista.
Lahtelainen leipomo on tukevasti Asikkalan maassa kiinni. Leipurit ovat Viitailan kylältä kotoisin, ja yrittäjä Veikko Ylä-Hemmilä on kaiken lisäksi henkeen ja vereen kotiseutumiehiä. Siksi ei olekaan mikään ihme, että leipomo mielii muuttamaan kotinurkille viimeistään vuonna 2013. Paikka on jo katsottu.
Ajat ovat ankarat, mutta kansa tarvitsee jokapäiväisen leipänsä, joka olkoon mieluiten maukasta.
Veikko Ylä-Hemmilä naurahtaa, että kun on paljon omaa väkeä töissä, on paremmat edellytykset saada leipomo jotenkin kannattamaan. Jälkipolvi purnaa hyväntahtoisesti.
Työpaikan ilmapiiri tulee kerralla selväksi: hauskaa on ja nauru raikaa.
Töitäkin on tehty, sillä itse kehitetyn täysrukiisen reikäleivän maine on kiirinyt pääkaupunkiseudulle asti. Kesäasikkalalaiset ovat halunneet herkkuaan myös talvella.
Palataan hetkeksi aikaan ennen vuotta 1996. Insinööri Veikko Ylä-Hemmilä miettii työkseen muun muassa, millaiset kuorimakoneet sopivat parhaiten pitkän puutavaran kuorintaan.
Hänen palkanmaksajiaan ovat Metsäteollisuuden keskusliitto, Halton, Upon Myymäläkaluste.
Viimeiset sämpylät?
Ylä-Hemmilän perheen nykyinen ajanlasku alkoi kesällä 1996. Veikko-isä jäi työttömäksi, ja konkurssi uhkasi viedä perheen mielileivän.
Hämäränä marraskuisena iltapäivänä miehet muistelevat Hirsimetsäntien leipomon entisessä myymälässä, kuinka he istuivat iltapalalla juhannusehtoona 1996.
- Nämä ovatkin viimeiset Konstan sämpylät, joita saamme pöytäämme syötäväksi, sillä näiden leipomo meni juuri konkurssiin, isä virkkoi pojilleen.
Tuolloin 9-vuotias Tuomas kehotti heti isäänsä ostamaan leipomon, jotta perhe saa edelleen syödä suosikkisämpylöitään.
Isä teki työtä käskettyä. Elokuussa hänestä tuli yrittäjä, joka osti konkurssipesältä Viipurilaisen Kotileipomon. Niin tuli pelastetuksi myös vanha leipäjuuri, Viipurista Lahteen tuotu.
Mitä rientoja?
Vähän taisi isä poikineen tietää ammattileipurin työstä, mutta nyt jo sitäkin enemmän. Olihan maalaistalossa aina leivottu, mutta Veikko Ylä-Hemmilän kokemus leipomoista oli niukka: hän oli opiskeluaikana Oululaisella kuukauden remonttihommissa harjoittelijana.
- Kyllä pojat ovat joutuneet omista riennoistaan tinkimään, isä kehuu julkisesti "sankareitaan".
Vastaukseksi hän saa hyväntahtoista naurua.
Nuorukaiset voivat vanhoina kertoa lapsilleen, mitä kova työnteko on.
Viipurilaisen viisikko on ymmärtänyt leipoa leipää, jota pahin hintakilpailu ei polje hengiltä.
Tämä on merkinnyt erikoistumista.
Valikoimassa on seitsemän ruokaleipää viidestä erilaisesta taikinasta - pullaa ei ensimmäistäkään sorttia.
- Ruisleivässä ja sämpylöissä olemme vahvoja, vaaleissa leivissä on vielä kehittelemistä.
Lyökö jo leiville?
Milloin alkoi tuntua, että leivän leipominen lyö leiville?
Viittä miestä naurattaa taas. Sitten Veikko Ylä-Hemmilä vakavoituu kertomaan, että viimeiset viisi vuotta on ollut jonkunlainen luottamus siihen, että mahdollisuuksia onnistua on ja päästä vaikka mihin.
Aikuistunut veljeskatras on tuonut taloon uutta virtaa ja ilmettä. Isä tunnustaa, että moinen ei olisi vanhalta jyyrältä onnistunut. Toiseksi menestystekijäksi miehet nostavat itse kehitetyn täysrukiisen reikäleivän.
Mutta ei leipää ilman hyviä jauhoja. Viipurilaiselle rukiin viljelevät Risto Kailaniemi ja Mikko Metsäkangas, asikkalalaisilla pelloilla tietenkin. Rukiin jauhaa Vääksyn Mylly. Täysasikkalalaista ja umpisuomalaista leipää siis.
- Leipä täytyy pystyä jäljittämään eli kuluttajan on saatava tietää, missä vilja on kasvanut, missä myllyssä jauhettu ja ketkä ovat sen leiponeet. Kaikki tieto löytyy leipiemme pakkauspussista, Timo Ylä-Hemmilä kertoo.
Leipomoita on paljon arvosteltu siitä, että ne toimittavat lämpimäiset myymälöihin aamulla. Ihmiset kuitenkin käyvät kaupassa vasta töiden jälkeen.
Viipurilaisen miehet ovatkin harjoitelleet myöhempää leipomista ja iltapäivätoimituksia, jotta voisivat parhaiten palvella asiakkaitaan ja helpottaa leipurien työaikoja.
Palkkioksi saadaan pientä kasvua.
Karppaajat eivät vie näiden leipurien yöunia. Teppo Ylä-Hemmilä on pikemminkin hyvillään lisääntyneestä kiinnostuksesta ruokaa kohtaan. Yhä useampi tietää, että ruisleivän hiilihydraatit ovat terveellisiä, mikä suosii Viipurilaisen kaltaisia lähiruoan tuottajia.
Jopa reilusti yli kolmannes kuluttajista ilmoittaa lisäävänsä ruisleivän syöntiään. Rukiin suursuosio helpottaa Viipurilaisen Kotileipomon investointia uusiin tiloihin Asikkalassa. Leipurit ovat palaamassa juurilleen.
He eivät aio ikävöidä Hirsimetsäntielle.
Ruisveljet tehnyt tehtävänsä
Kotimaisen rukiin ja ruisleivän puolestapuhuja Ruisveljet on tehnyt itsensä melkein tarpeettomaksi, sanoo "ruisveli" Pekka Väisänen, siviilissä maa- ja metsätalousministeriön viestintäjohtaja.
Ruisveljien yhdistys ei kuitenkaan aio jäädä eläkkeelle vaan se lyö edelleen rumpua kotimaisen rukiin viljelyn ja käytön lisäämiseksi.
Leipomoteollisuus on Väisäsen havaintojen mukaan lähes kahtia jakautunut: kuluttajia kuunnelleen leipurit ovat alkaneet leipoa kotimaisesta rukiista ja menestyneet. Sitten on niitä, jotka eivät ilmoita leipänsä ainesosien alkuperää.
- Hiljan konkurssin tehneen perinteikkään Primulan suurimpia virheitä oli, että se ei satsannut kotimaiseen raaka-aineeseen.
Päijät-Hämettä Väisänen kehuu ruismaakunnaksi, josta saa syötäväkseen maan parhaat ruisleivät. Ruisveljet palkitsi maakunnan leipureita Sadonkorjuu-messuilla Lahdessa aiemmin tänä syksynä. Yksi palkituista oli heinolalainen Kaija Hyväkkä, joka leipoo yli satavuotiaaseen juureen Vääksyn Myllyn ruisjauhoista.
Viipurilainen Kotileipomo
Tauno Siikanen perusti Viipurilaisen Kotileipomon vuonna 1924.
Talvisodassa Siikasen leipomo muonitti armeijaa Viipurissa, mutta helmikuun 20. päivä 1940 tuli leipomolle pakkolähtö.
Siikanen muutti Lahteen ja avasi siellä uuden leipomon Puistokadulla kesäkuussa 1940.
Siikasen poika Heikki muutti leipomon Hirsimetsäntie 25:een, jossa leipomo edelleen toimii.
Siikaset myivät leipomonsa uudelle yrittäjälle 1990.
Viipurilainen Kotileipomo meni konkurssiin kesäkuussa vuonna 1996. Asikkalalainen insinööri Veikko Ylä-Hemmilä osti yrityksen elokuussa konkurssipesältä. Joka sortin leipomo muuttui ruokaleivän leipojaksi.
Yritys on toiminimi, ja sen palveluksessa on viiden Ylä-Hemmilän lisäksi kuusi vakituista perheen ulkopuolista työntekijää.
Liikevaihto on noin 800 000 euroa. 43 jälleenmyyjää, josta valtaosa Lahden seudulla. Leipiä toimitetaan nykyisin myös pääkaupunkiseudulle.
Viipurilainen leipoo ruisleivät asikkalalaisesta rukiista. Vehnä ostetaan Fazer Myllyltä Lahdesta.
Leipomot vähentyneet
Suomessa oli viime vuoden lopussa 718 leipomoa. Vuonna 2002 niitä oli vielä 884.
Leipomoista noin 600 työllistää alle 10 työntekijää.
Leipomoalalla on töissä noin 9 000 henkilöä eli noin 27 prosenttia koko elintarvikealan 33 000:sta työntekijästä.
Nämä ovatkin viimeiset Konstan sämpylät, joita saamme pöytäämme syötäväksi.
www.ess.fi |
